On hyviä aikoja ja sitten on taas näitä jaksoja. Olen selvinnyt jotenkin voittaja jokaisesta päivästä tähän päivään asti, mutta joskus on pakko hävitä. Mutta tiedätkö mikä on mielestäni häviäjää surkeampi ihminen. Luovuttaja. Asun asuntolassa, kukaan ei oikeasti oikein jaksa seuraani ja olen todella yksinäinen ja voimaton henkisesti, en osaa oikein mitään enkä ole saavuttanut mitään. Mutta kuten olen kai joskus sanonut eräälle tärkeälle henkilölle elämässäni ( en juuri näillä sanoilla ) ;

"Olet oman elämäsi sankari ja jossain, joku, ehkä joskus tai jonaan päivänä on tai tulemaan rakastamaan sinua juuri siksi mitä olet." Omistankin seuraavan tekstin kaikille niille ihmisille, vanhemmilleni, sisaruksilleni, niille harvoille kavereille tutuille ja sinulle joka nyt luet tätä ja sinulla on kanssa olo "siivota itsesi pois lopullisesti" toivottavasti tämä auttaa sinut voittamaan taas yhden päivän tässä elämän suuressa pelissä, älä ole luovutta joku jää kaipaamaan varmasti. 

Valot vaihtuvat yöhöni yksinäiseen ja väsyneenä vaivun rintaa raastavaan rakkauden ja läheisyyden kaipuuseen kaivaudun syvemmälle peittoihin ja rutistan tyynyäni

Tipahdan uniini joissa kaikki häpeän muistoni lapsuuden kouluajoista ja epäonnistuneen ensirakkauden tuskat palaavat luokseni aina muodoissa uusissa

Kuin pilkaten ne nauravat "Katso meitä! Muistatko kuinka elämäsi oli joskus viatonta ja helppoa, sinä varjo entisestä heikko häviäjä olet ollut ja olet vielä suurempi nyt!"

Herään ja niin tunnen hetken vain tuskaa, ne ajat ovat ikuisesti siellä ja polttavat aina lisää pieniä reikiä sieluuni

Silloin nousen heikkompana ja väsyneempänä ja taas yhden yön lähempänä kuolemaa

Mutta olen kuitenkin taas voittaja ja kaikki ne muistot ovat ikuisesti eilisen vankeja ja minulla on koko loppuelämä edessäni

Minulla on kaikki avaimet ja heillä, häpeällä ja mustoilla, on vain mieleni vankila

hengitänkin taas ja katson huomiseen

Anteeksi jos olen liian "masis" tänään. :( .