Moi mun nimi on ”Jani”. Harrastan monenlaisia asioita ja kulutan aikaani mieluiten pelaten, ulkoillen tai kavereitteni kanssa, parhaiten aikani kuluukin pelaten ulkona kavereitteni kanssa :) . Toisin kuin muut kaksikymppiset nuoret, minä asun palvelutalossa. En käy juuri nyt töissä tai opiskele, tosin haaveilen joka päivä joskus olevani siinä kunnossa. Olen nimittäin mielenterveyskuntoutuja. Kärsin paranoidisesta skitsofreniasta. Sairaus onkin vuosieni varrella heikentänyt elämänlaatuani oleellisesti.

Menneisyydessäni on toki paljon hyviä ja iloisia asioita, mutta mainitsen nyt pari sellaista asiaa jotka ovat muokanneet mielestäni elämääni sellaiseksi kun se nyt on. Minun biologinen isäni kuoli kun olin nuori. Mutta en osaa oikein surra tuon ihmisen poismenoa. Hän oli väkivaltainen monella tapaa. Enkä puhu asiasta mielelläni lisää. Takanani on myös paljon rajua koulukiusaamista, mutta siitä huolimatta tykkäsin opiskella ja uuden oppiminen sujuukin minulta luontevasti. En ole kuitenkaan onnistunut opiskelussa sairastuttuani pian yläasteen loppumisen jälkeen.

Takanani on useita läheltä piti itsemurha yrityksiä. Ja itsevarman kuoreni alla olen oikeasti aika rikkoinen ja herkkä kaveri. En oikein osaa pistää sitä sanoiksi mutta mielessäni aina toisinaan on ajatus itseni ”pois siivoamisesta” mutta niinä hetkinä ajattelen perhettäni ja niitä ihmisiä joita minun pois menoni jäisi kalvamaan, sillä en halua olla kenellekkään haitaksi tai ”huono ihminen” ja yleensä olenkin oma aurinkoinen itseni, joten voisin uskoa että tuo ajatus itseni ”pois siivoamisesta” on pelkkää sairauteni oiretta.